Joulukirje 2010

LAAMANEN – REDSVEN SUKUSEURAN JÄSENILLE

Miten mukavaa sittenkin, että meidän sukuseuralaisilla on SUKU ja niin sanotut JUURET. Monella ihmisellä nykymaailmassa ei ole, ei edes kotimaata. Meidän juuremme voi kaivella ainakin 1500-luvulle asti, ja meidän kokoelmissamme on valokuvia viime vuosisadan alusta lähtien. Monen talon katolla pyörähtelee sukuviirikin. Meillä on ainakin tieto siitä, missä esi-isämme ovat asustelleet ja mistä muista suvuista geenimme ovat suurin piirtein peräisin. Montako 1. serkkua sinulla on? Lapsellasi lienee paljon vähemmän. Me vähät ja vähenevät sukulaiset: pitäkäämme siis kontakteja ja toivottakaamme tervetulleiksi seuraan ne jopa seitsemännet serkut, jotka nettitietojen avulla löytävät sukulaisina joukkomme. Laamanen-Redsven sukuseuran puolesta toivon meille kaikille mukavaa joulun aikaa.

Kesällä 2010 Punkaharjun Valtionhotellissa

tavattiin ja valittiin sukuseuralle uusi hallitus kolmeksi vuodeksi. Puheenjohtajana jatkaa edelleen Eija Tynkkynen (o.s. Pennanen) Punkaharjulta, varapuheenjohtajana Terhi Laamanen Kerimäeltä ja jäseninä edelleen Kalevi Laamanen ja Aila Rahunen (o.s. Viljakainen) Savonlinnasta ja Lauri Niiranen Enonkoskelta. Uusina valittiin Kati Sairanen (o.s. Laamanen) Savonlinnasta ja Esa Laamanen Kerimäeltä. Markus Karjalaisen sihteerinä laatima kokouksen pöytäkirja on tarkastettu ja seuran arkistoon liitetty. Puheenjohtaja Jakke Karjalaista on jälkeenpäin kiitelty ripeästä päätösten pöytään nakuttelusta. Ruoka oli Valtionhotellin hyvää tasoa, ja tunnelma pysytteli hilpeän puolella. Miten mukavaa teitä kaikkia olikaan tavata! (Allekirjoittaneella on lisäksi kerrottavanaan kesäillan jatkot: Hakkaraisen Taiton ja Haikkalan Seijan kanssa ajelimme Makkolankylään etsimään Redsvenien alkukotia. Eiköhän paljon vanhan Makkola 4:n arvoitusta ratkeakin Ala-Pesolassa, sukuviiritalossa, jonne Seijan ja Laamasen Tuulan kanssa mennään kun ehditään Pesosen Elma-emäntää tapaamaan.)

Sukuseuran hallitus

veti kesän jälkeen henkeä marraskuun lopulle asti ennen järjestäytymistään. Savonlinnan Linnankatu 22 A 24:ssä kokoonnuttiin 29.11.2010. Kalevi Laamanen jatkaa edelleen rahastonhoitajana. Mirja Karjalainen luovuttaisi sihteerin hommat nuoremmalle ja nokkelammin atk-taitoiselle, mutta nuoret ovat kiinni töissään ja lapsissaan. Ei auta muu kuin mummon jatkaa, vaikka kaihi kasvaa silmiin ja sukututkimus vaatisi koko energian loppukirissään. Esa Laamanen ei flunssan takia päässyt hallituksen kokoukseen tyrmäämään keksintöämme. Niinpä hallitus valitsi hänet ainutlaatuiseen tehtävään. Tarkoitus on valvoa että kaikki seurassa muistetaan tehdä ”akuraatisti ja jullilleen” (niin kuin mummi Matilda o.s. Redsven sanoi). Juholassa on näin aina eletty, ja Juholan isännästä seura saanee tukea sihteerin ja rahastonhoitajan ankariin hommiin. Olisikohan sopiva virkanimike ”akuraattori”???

 Punkaharjulla
 tapasimme myös uusia jäseniämme, esimerkiksi Ilppo Railan. Raila on Redsvenistä muutettu sukunimi, jonka otti käyttöön Linnanmäen talon poika Joseph Redsven perheineen. Josphin suuren perheen vei kohtalo Viipuriin perheenpään maallikkosaarnaajan tehtävien takia. Sotaorvoksi jääneeltä jälkeläiseltä Ilpolta katosivat myöhemmin langat sukulaisiin, mutta nyt ne on uudelleen löydetty. Ilppo ei pannut vastaan, kun Punkaharjulla ehdottelimme kaikkien Redsven-sukuisten puolesta, että hänen isältä pojalle periytyvä DNA:n Y-kromosominsa analysoitaisiin. Seuran hallitus päätti maksaa kustannukset (noin 200 euroa 67 markkerilla). Saamme kenties tietää ovatko Redsvenit geeneiltään itäistä vai läntistä perua ja onko meillä 500 vuoden sisällä sukulaisia sellaisissa tutkituissa suvuissa, jotka jo ovat teettäneet DNA-kartoituksen. Kovin monta mieslinjassa Redsven-nimen periyttäjää ei ole enää olemassa Ilpo Railan lisäksi.

Rahastonhoitaja kertoo, että seurassa on nyt 76 maksanutta jäsentä. Varoja on tilillä kesäkokouksen jälkeen noin 2500 euroa. Jäsenmaksu päätettiin pysyttää ennallaan eli 10 eurona. Kirjeet hallitus päätti edelleen lähettää paperisina, sillä kevätkirjeeseen liitetään tehokkaaksi osoittautunut jäsenmaksun pankkisiirtolomake.

Nyt kaikki kynnelle kykenevät googlaamaan nettiin,

sillä moni ulkopuolinen on ihmetellyt aktiivisuuttamme. Googlettakaa vaikkapa sanalla Redsven. Sieltä löytyvät vanhat, hankalasti päivitettävät kotisivumme, mutta myös Matti Leskisen ylläpitämä Redsvenblogi valokuvineen. Matti saa jäsenkirjeen sähköisestikin blogiaan varten. Kati Sairanen päivittää meidän uusia kotisivujamme, jotka löytyvät tästä Niitä kannattaa katsella.Olla jopa ylpeä. Koetellaan sinnitellä sivujen päivittämisessä edelleen. Kiitos tähänastisesta kuuluu Sairasen Katille. Lähetelkäähän edelleen suku-uutisia, sihteerin osoite mirja.karjalainen@pp.inet.fi

Tapahtumia suvussa

on monenlaisia loppuvuodelta 2010. Mukavimpia lienevät veteraaniemme synttärijuhlat. Suvun vanhin Hannes Laamanen juhli 21.8.2010 95-vuotispäiviään kotonaan Kerimäen Anttolassa. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa… Hanneksen serkkupoika Unto Laamanen vietti 28.11.2010 suuren vierasjoukon ympäröimänä yhtä mukavia 90-vuotispäiviään. Unton ja Hanneksen lisäksi veteraanipöydässä tarinoi muitakin alan miehiä. Miesten keski-ikä laski 89 vuoteen, kun Unton pikkuveli Isto Laamanen istahti veteraanien kahvipöytään. Punkaharjun kokouksemme aattopäivänä vihittiin Hanneksen tyttärenpoika Juha Koivisto ja Hanna Nuopponen Kerimäen kirkossa. Uusia lapsiakin on syntynyt. Erkki ja Carola Pennasella on yhdeksän lapsenlasta, kun Jussi ja Eira Pennaselle syntyi tytär. 5.12.2010 tapahtuneessa kastejuhlassa hän sai nimen Elsa Lily Matilda. Surujen puolelta suvun vanhimman Jenny Laamasen muisto on ollut koko kesän haikeana mielessämme. Lohduttavaa on, että Jenny sai juuri toivomansa kaltaiset hautajaiset, lyhyesti kuvattuna sinivalkoiset ja isänmaalliset. Jenny kuoli Savonlinnassa 98-vuotaana 17.4.2010 ja haudattiin Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä. Linnankadun asunto on kesän aikana myyty. Jennyn kustavilainen sohva, johon suku aina tapasi istua, on saanut uuden kodin Juholan tuvassa

Kososten sukukirja

Sihteerinne aikaa on mennyt sukukirjan ”Säämingin Kosolankylän Kososet” tekstien väsäämisessä. Kirja julkistettiin innostuneissa tunnelmissa 2.12.2010 Savonlinnassa Knut Possen kirjakaupassa, josta 750-sivuista tiiliskiveä saa ostaa. Avajaisissa tungeksi Kososia ja muuta sukua. Puolessatoista tunnissa myytiin 99 teosta. Osa meidänkin sukuseuralaisista kiertyy tähän Turkinniemen Kososten sukuhaaraan. Joel Lehtoselle perustettiin 27.11.2010 Savonlinnassa nimikkoseura. Sukuseuramme puolesta sihteerinne kävi tarkkailijana paikalla. Putkinotkon Käkriäisten esikuvana toiminut Joel Lehtosen velipuolen Aleksi Muhosen perhe osoittautuu sukulaisiksemme.300 vuoden takaa Vuoden 1711 juhannuksena syntyi Muholassa Henrik Muhoselle ja Elisabeth Nyrhiselle tytär Malin. Tämä Malin Muhonen meni naimisiin 1706 syntyneen Hans Kososen kanssa Kiilanmäeltä. Mutajärvelle Kosolaan asettuneista parin jälkeläisistä johtaa suora linja Anna Maria Kososeen eli Kosonahon mammaan. Muhosten puolella vie yhtä suora linja Malinin vanhemmista Lehtosen velipuoleen. Tällaisin sukututkimusterveisin toivottelen seuran puolesta

HYVÄÄ JOULUN AIKAA JA MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA

Mirja Karjalainen, va.sihteeri, p. 050 5390 104

Hallitus 16.3.2009

PÖYTÄKIRJA

Laamanen-Redsven sukuseuran hallituksen kokouksesta, joka pidettiin Savonlinnassa Linnankatu 22 maanantaina 16.3.2009 klo 17. Läsnä olivat pj. Eija Tynkkynen, varapj. Terhi Laamanen, rahastonhoitaja Kalevi Laamanen sekä Lauri Niiranen ja Aila Rahunen. Poissa Riitta Koivisto ja Terhi Karjalainen.

x

Hallitus askarteli jäsenkirjeiden kuoriin osoitetarrat ja postimerkit. Uutiskirje päätettiin lähettää jäsenmaksulappuineen huhti-toukokuussa, kunhan kesän ohjelmat selviävät yksityiskohdittain. Kaksi useita vuosia jäsenmaksunsa laiminlyönyttä päätettiin poistaa rekisteristä (Pentti Huttunen ja Kari Lappi). Myös todettiin, että uusia jäseniä on liittynyt. Mukaan ovat tulossa Linnanmäen isännän Johan Redsvenin (s. 1757) nuorimman pojan Petruksen (s. 1799) jälkeläisiksi havaitut Tuula Aalto Tampereelta, Pirjo Kilpinen Hämeenlinnasta ja Arja Perttola Kausalasta. Sukuhaaran nimi on muutettu nimeksi Aalto.

x

Ensi kesä on ns. välikesä vuoden 2010 sääntömääräistä vuosikokousta odoteltaessa. Viime kesän retkeen Enonkoskelle on oltu tyytyväisiä. Nyt päätettiin suositella jäsenille valittavaksi kahta välikesän ohjelmaa:

Laamasen suvun vaiheista kiinnostuneet voivat osallistua lauantaina 18.7.2009 järjestettävään Laamasten kokoukseen, joka pidetään Punkaharjun kirkonkylän keskustassa Leppäkuja 1 Raimo Laamasen talossa. Sinne toivotetaan sydämellisesti mukaan meitä. Ilmoittautua pitää kesäkuun 15. päivään mennessä Raimo Laamaselle puh. 050 598 8030 tai sähköpostiin raimo.laamanen@spynet.fi. Ilmoittautumisen ja kuljetuksen hoitaa jokainen itse. Puheenjohtaja ja sihteeri (Eija ja Mirja) velvoitettiin menemään mukaan seuran kustannuksella. Kenttälounas ja rantakala 20 euroa. Enemmän jäsenkirjeessä

Muhosten ja Redsvenien vaiheisiin liittyy läheisesti Putkinotko. Joel Lehtonen on tänä kesänä monin tavoin esillä paitsi Pekka Tarkan elämäkerran takia sekä myös Savonlinnan teatterin elokuun esityksien johdosta. Me osallistumme perinteiseen Joel Lehtosen kukkatervehdykseen Joelin nimipäivänä maanantaina 13.7.2009 klo 13 Joelin patsaalla Savonlinnan puistokoulun edessä. Siitä jatkamme noin 2 tunnin kävelyn Joelin jalanjäljillä Savonlinnan keskustassa oppaanamme (vain meitä varten) Jaana Muhonen. Jaana on lupautunut, ja seura maksaa opastuksen (40 euroa) sekä tarjoaa kahvit.

x

Kesän 2010 sääntömääräisen kokouksen järjestelyt pääsivät alkuun kivuttomasti. Hyväksi paikaksi havaittiin Valtionhotelli Punkaharjulla. Kalevi Laamanen on varannut ison salin kokoustamme varten elokuun 8. päiväksi 2010 noin klo 12 – 17 sekä lounaan noutopöydästä. Tältä pohjalta valmistelu alkaa syksyllä.

x

Taloudellinen tilanne todettiin hyväksi. Viime kesän Enonkosken retki tuli maksaman vain noin 100 euroa, ja edellisessä vuosikokouksessa tienattiin sukumonisteen myynnillä. Mirja näytti luonnosta Redsvenien sukututkimuksesta, josta on mahdollista tehdä sitovat ennakkotilaukset kesän 2010 vuosikokouksessa.

x

Kotisivut voidaan panna kuntoon Mikko Vestolan opastuksella. Web-hotellin ostoon myönnettiin tarvittavat rahat (arviolta noin 20 euroa). Kotisivut pitää luoda uudelleen. Nykyisillä Soneran sivuilla on liian vähän tilaa. Kati Sairanen on toiminut tässä välimiehenä. Kehittely jatkuu. Muutamia muitakin ehdotuksia on jäsenkunnalta tullut mm. valokuvien jakamiseksi kuvaboxin avulla (Kati Sairanen) sekä sukuseuran oma blogi (Matti Leskinen).

x

Seuraava kokous päätettiin järjestää puheenjohtajan Eija Tynkkysen luona Punkaharjun Vaaran kylässä

Kuopiossa 19.3.2009

Mirja Karjalainen, sihteeri

Kuva 6.3.2009

Matti Leskinen

Redsvenien juurilla 10.8.2008.

Ensimmäinen kohteemme, Hannolanpelto, oli Olavinlinnasta johdetun talonpoikaisen lippukunnan päällikön Ambrosius Henrikinpojan talo nuijasodan aikana. Ambrosius ja vaimo Ingeborg ovat Redsvenien sotilassuvun alkuunpanijoita. Ambrosiuksen lippukunta vietiin sitten Liivin sotaan, ja Ambro mestattiin tuntemattomasta syystä Virossa 1601. Ingeborg-leski myi maata Hannolanpellon latokartanon perustamiseen 1606 ja muutti itse Varparannalle.

Katselimme Latokartanon maisemaa, takana Haapavesi, jonka jäätä pitkin oli sukkela mennä Olavinlinnaan. sekä navetan ym. raunioita. Hannolanpellon vanha päärakennus paloi 1959, ja nykyinen mistaja Jarmo Kosonen on rakennuttanut tiilitalon sekä toimi koneyrittäjänä

Hannolanpelolta matkaa jatkettiin Tolvanniemeen. Tolvanniemi maantieteellisenä paikkana on ollut Redsvenien kanta-aluetta. Maakirjassa 1620 Tålvaniemessä asui Thomas Redswän, ensimmäisiä mainintoja Redsveneistä Säämingin asiakirjoissa

Tolvanniemen Kinnula kuuluu Kososille. Kinnulassa saimme käväistä sisälläkin upeasti vanhoin tavaroin sisustetussa talossa, jonka Timo Kososen rouva on toteuttanut – naistenlehtikelpoisesti todella!

Simanalanmäellä vuoden 1743 Turun rauhan raja halkaisi Redsvenienkin asuma-alueet kahteen valtakuntaan: Ruotsiin ja Venäjään. Kirkossa käytiin Venäjän puolella. Eri valtakuntiin kuuluttiin noin 70 vuotta. Rajapylväs on säilynyt

Seuraavaksi pysäytettiin Piikkilänmäen pihalla. Pekka Redsven myi Merkkiniemen talonsa Nyrhisille. Merkkiniemessä Redsvenit olivat asustaneet monta sukupolvea – kaukana ja vaikean matkan takana. Tilalle hankittiin Piikkilänmäki. Nimi muutettiin Rantalaksi. Nykyinen emäntä on Tiina Rantala, Aatos Rantalan tytär. Ainoat Simanalan meidän haaran Redsvenit, joilla vielä on monen sukupolven kotitalo Simanalassa

Simanalan halki virtaavan Haverilanjoen lähistöllä asuivat aikanaan Bolentzit, joilla oli useita avioliittoja Redsvenien kanssa.

Lounas syötiin Alapellolla, Lauri Niirasen talossa. Lauri kertoi elinkeinostaan viljelijänä ja koneyrittäjänä.

Ravintola Rantsussa Hyypianniemessä käytiin päiväkahvilla. Rantsu on tärkeässä paikassa Simanalan laivarannassa. Siellä mm. Orivesi-laivat yöpyivät matkallaan Savonlinnasta Joensuuhun. Hyypiänniemessä käytiin myös vilkasta kauppaa, kun laivat toivat sinne tavaraa ja ympärilä oli teollisuutta

Kangassaaressa oli Enonkosken saha sekä lasitehdas. Enonkosken teollisesta historiasta meille kertoi Kyösti Loikkanen, ”Elämää Enonjokivarressa”-kirjan kirjoittaja. Takana on sahan isännöitsijän talo, jonka ympärillä on aikanaan ollut vilkas kylä kuvien maisemissa. Muhoset myivät tontin lasitehtaalle ja ostivat niillä rahoilla Redsveneiltä Linnanmäen. Isännöitsijän kaunis talo on tyhjillään.

Sylvester Redsven rakensi aikoinaan Enonkosken yli menevän kivisillan, sukulaisemme muistomerkki!

Kivisillan jälkeen olemme Linnanmäellä. Linnanmäellä asui aikanaan 1700-luvun puolimaissa jo samassa taoudessa kolme Redsven-veljestä lukuisine lapsineen. Jako on tehty jo ennen isoajakoa, ja Andersin leski lapsijoukkoineen muutti Merkkiniemeen. Johan perheineen jäi Linnanmäelle.

Vuonna 1844 syntynyt Paul Redsven (ei ole Matildan isä) myi sitten Linnanmäen Muhosille 1880-luvuln alussa. Talossa asuu nyt Eija Muhosen ja hänen veljiensä vanha äiti. Mummon pelargoniat kukkivat aitan seinustalla. Linnanmäen entisessä savutuvassa oli luonnonmusta katto sekä vanha ryijy seinällä.

Uitonsalmen takaa etsittiin sekä Merkkiniemen vuorta maisemassa että Abraham Salmin entistä talonpaikkaa. Uunin rauniot ja pihakoivu löydettiin umpeen kasvaneiden polkujen takaa.

Nähtiin myös Lempi Turusen (os. Salmi) syntymäkoti (Lähde: Kyösti Lundberg)

Paluumatkalla poikkesimme vielä Haapalassa.

Teksti: Mirja Karjalainen

Kuvat: Matti Leskinen

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Lisää kuvia tästä